Ravitsemushoito auttoi reumasairasta
Aiheet: reuma, nivelreuma, ravitsemushoito, Mivitotal
Sen jälkeen kun artjärveläinen Eila Airaksinen sairastui 15-vuotiaana nivelreumaan, hän ei ole juuri tervettä päivää nähnyt.
Eila Airaksisen, 56, nivelreuma iski hyvin erikoiseen paikkaan, oikean jalan jalkapöydän pikkuniveliin. Jalka tuli niin kipeäksi, ettei sillä voinut kävellä. Lääkärit ihmettelivät outoa sairautta tosissaan: yksi laittoi jalan viikoksi kipsiin ja arveli, josko se siitä paranisi, toinen taas yllytti nuorta neitoa menemään tanssimaan. Kyllä se siitä asettuisi.
Ei asettunut kipsillä eikä tanssilla.
Eila yritti kuitenkin tehdä töitä. Hän hoiti noihin aikoihin lapsia, mutta ei siitäkään tullut mitään, kun hän ei päässyt eteenpäin kuin vasemmalla jalalla hyppimällä. Viimein nivelreumadiagnoosi tehtiin, kun Eila oli 17-vuotias.
– Minut lähetettiin jatkotutkimuksiin Helsinkiin ja Kouvolaan. Sain Kouvolan reumatoimistossa kultaa piikkeinä ja minulle annettiin myös muuta lääkitystä. Siitä olikin vähän apua, mutta jonkin ajan kuluttua nilkka jouduttiin leikkaamaan ja näin siitä saatiin sivuliike pois. Olin olevinani vähän aikaa terve, kävin koulua ja pääsin Orimattilan Sokokseen töihin, mutta en ehtinyt olla konttorihommissa kauan, kun tauti jysähti tosissaan päälle. Se iski joka paikkaan. Olin silloin 21-vuotias ja se oli kova paikka.
– En saanut aamulla vaatteita päälleni. En päässyt portaita ylös enkä alas. Sormet paisuivat enkä pystynyt kantamaan vaihtorahakolikkosäkkejä, kun ote petti. Työelämästä ei enää tullut mitään.
Eila vietti jo 23-vuotiaana viisi kuukautta yhtäjaksoisesti reumasairaalassa ja kahta vuotta myöhemmin hänelle laitettiin molempiin lonkkiin keinonivelet. Toinen tuolloin vaihdetuista tekonivelistä on vieläkin paikoillaan.
Eila on nykyään naimisissa, mutta omia lapsia hän ei ehtinyt hankkia. Eilan elämänkumppani Heikki Airaksinen, 58, toimii hänen henkilökohtaisena avustajanaan.
– Kolme vuotta sitten minulla ei kuntoutuksen jälkeen ollut mitään hoitavaa lääkitystä, jolloin lääkäri ehdotti, että koetettaisiin suun kautta annettavaa kultahoitoa. Se teki minut kuitenkin hyvin kipeäksi: ilmeni outoa visvaista ihottumaa, joka paikkaa särki ja myös maksa-arvot nousivat. Ihotautilääkäri arveli, että oma elimistöni olisi alkanut hylkiä keinoniveliäni, joita oli siinä vaiheessa viisi. Hän väläytti, että kaikki ne olisi vaihdettava.
– Hermostuin tietysti kovasti. Onneksi eräs ystäväni oli kuullut Kansan Radiossa puhuttavan pehmeitä hoitoja antavasta pieksämäkeläisestä lääkäristä Eila Vesterisestä, ja hankkiuduin hänen potilaakseen. Hän otti minusta kaikki mahdolliset vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappokokeet ja rupesi sitten hoitamaan minua havaittujen puutosten perusteella. Ihan heti tuloksia ei alkanut tulla, mutta tätä nykyä olen kuin toinen ihminen. Ainoa, mikä harmittaa on vain se, ettei KELA korvaa näitä hoitoja, joista tosiaan on apua. Tehottomia ja sivuoireita aiheuttavia hoitoja se kyllä korvaa. Olen tästä kirjelmöinyt ministeriä myöten, mutta tuloksetta.
– Olen pystynyt jättämään perinteisen reumalääkityksen melkein kokonaan pois ja näyttää siltä, että pian voin luopua myös suun kautta otettavasta kortisonista. Olen oikein tyytyväinen nykysysteemeihin, ja ainoa asia, mikä harmittaa, on näiden hoitojen ja valmisteiden hinta. Kaiken kaikkiaan voin nykyään paljon paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Pystyn kävelemään omin jaloin, mutta onhan minulla vielä kaiken varalta pyörätuoli matkoja varten.
Jotakin Eilan tilanteesta todistaa myös hänen aktiviteettiensa määrä. Eila lausuu runoja kuuden naisen runoryhmässä, hän harrastaa pyörätuolitanssia miehensä kanssa ja hiljattain hän aloitti lauluklubissa. Hän on myös vaikuttanut vammaisneuvostoa vastaavassa toimikunnassa. Eila nauraakin, etteivät hänen aktiviteettinsa ole ainakaan vähentyneet niinä kolmena vuotena, joina hän on saanut Eila Vesteriseltä biologisia hoitoja.
– Kaiken lisäksi olen hakeutumassa takaisin työelämään, Eila kertoo. – Eläkkeen päälle saa ansaita tietyn summan.
”Hoidossa kaksi kivijalkaa”
Eila Vesterinen on pieksämäkeläinen lääkäri, joka koululääketiedettä unohtamatta yhdistelee luonnonmukaisia hoitoja potilaittensa tarpeisiin. Vesterinen sanoo, että Eila Airaksisen tapauksessa on kaksi tärkeää peruslinjaa: täsmäravintotekijähoito sekä tarkka tietämys sopivasta ruokavaliosta.
– Häneltä mitattiin tarkat arvot vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen suhteen, ja niiden mukaan toteutettiin täsmähoito. Häneltä löytyi ennen muuta vahvoja B-vitamiinien puutteita, ja niinpä määräsin hänelle B-monivitamiini- ja foolihappovalmisteita, monivitamiinivalmiste Mivitotal Flexiä ja Mineral plus -nimistä mineraalivalmistetta. Alkuvaiheissa annoin hänelle myös B-vitamiineja injektiona kerran kuussa. Määräsin hänelle myös melko suuria annoksia MoreEPA- ja Memoil-nimisiä rasvahappovalmisteita. Kaiken kaikkiaan hänellä todettiin melko voimakkaita mineraali- ja rasvahappoepätasapainoja.
– Hän on vähentänyt punaisen lihan syönnin minimiin ja vaihtanut sen kalaan ja hän oli jättänyt pois myös valkoisen vehnäjauhon ja sokerin. Teetätin hänelle myös ruoka-ainesensilibeettitutkimuksen. Kävi ilmi, että hän oli allerginen kaalille sekä papukasveille. Niitä piti siis ruveta välttämään.
– Kun ruokaremontti ja ravintolisäremontti tehtiin, hän alkoikin toipua nopeasti. Alussa hän oli pyörätuolikuntoinen, mutta nykyään liikkuminen on jo paljon parempaa. Kesti kuitenkin pari vuotta, ennen kuin tulokset alkoivat selvästi näkyä. Hän on muuttunut harmaankalpeasta pyörätuoliin menossa olevasta ihmisestä omin voimin liikkuvaksi ja nauravaiseksi optimistiseksi kansalaiseksi. Onneksi olemme saaneet kemialliset lääkkeet minimiin. Vahinko vaan, ettei KELA tule yhtään hänen hoitojaan vastaan.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 8-08
Mivitotal - Legendaarista voimaa!
Mivitotal on taikajuomaa, joka aktivoi ihmistä. Se antaa elonvoimaa! Tää on sellainen live and let die -juttu. Jos tarttet lisää höpinää töppösiin, tää mun frendi voi jeesaa suakin. Ei muuta kun get on baby!
Aiheet: reuma, nivelreuma, ravitsemushoito, Mivitotal
